Tämä maailma on täynnä hiljaista hyväksyntää. Parhaiten tämä näkyy muun muassa kiusaamistapauksissa. Jokaisella on mielestäni velvollisuus auttaa kiusattua, mutta harva meistä puuttuu lopulta siihen. Hiljaista hyväksyntää näkyy yllättävän paljon myös luonnonsuojelukentällä. Olen kuullut monelta, ettei osaa vaikuttaa luonnon puolesta. Esimerkiksi jo kuvien jakaminen Facebookissa on tietynasteista vaikuttamista.
MITÄ VOIN TEHDÄ
Oikeastihan monet ihmiset osaavat tehdä paljon luonnon puolesta ja tekevätkin. Pienet purot, joiden tärkeys tulisi aina muistaa voi johtaa todella hienoihin muutoksiin. Lasten vieminen luontoon, linnunpönttöjen laittaminen keväällä etenkin puistoihin, luonnonsuojeluhankkeiden tukeminen, Metsähallituksen hävyttömien hakkuukuvien välittäminen Facebookissa, järjestöissä toimiminen…
Moni on hyvin suruissaan, jonkun raiskattua esimerkiksi tutun lenkki- tai sienimetsän, mutta kuinka moni on aidosti kiinnostunut Suomen metsien tilasta ja levittää esimerkiksi Facebookissa Luonto-liiton kirjoituksia hakatuista aarniometsistä? En vastusta suomalaista metsätaloutta, mutta esimerkiksi Metsänhoitoyhdistysten propagandaa ja Metsähallituksen tökeryyttä hakattavien metsien valinnoissa kyllä. Linkki Metsäblogiin: https://metsablogi.wordpress.com/ .
Mielestäni keskusteleminen jonkun kanssa voi usein johtaa yllättäviin hetkiin, kun molemmat kuuntelevat aidosti toisiaan ja katsovat pinnan alle. Monilla eri tyylillä luonnosta nauttivilla ihmisillä voi olla jonkinlainen tiivis suhde luontoon. On kuitenkin liian helppoa kulkea omassa turvaverkossa ja sulkea silmänsä sivupoluilta ja esimerkiksi eri elämäntyyleiltä. Keskittymällä esimerkiksi kielenkäytön voimasanoihin, ja muodostamalla puhetyylistä mielikuvan ihmisestä, unohtaa kokonaisuuden. Kiihkoristitty metsästäjä ja wiccanuorikin saattaisivat löytää toisensa. Mutta eikö olekin pelottavaa olla aito ja päästää lähelle…
RIIHIMÄESTÄ
Kotikaupungissani Riihimäellä on useita asioita luonnonsuojelupuolella, joihin olen pettynyt. Puistoja pilkotaan, lähimetsistä tehdään puistomaisia, Kalmun vanha metsä kaavoitetaan osin asuntoalueeksi… Nämä toimenpiteet vaikuttavat eniten ihmisiin, joilla ei mahdollista lähteä kauas ainakaan yksin. Lapsiin, kehitysvammaisiin, vanhuksiin, köyhiin, syrjäytyneisiin, masentuneille… Lähiluontoon pääsee helposti rauhoittumaan eikä se maksa mitään. Etenkin lapsille metsä on tärkeä leikkipaikka, samalla motoristen taitojen kehittäjä. Se on myös henkisten voimien latauspaikka, taiteellisen inspiraation lähde, sienestys- ja marjastusmaa, liikuntapaikka (hiihto yms.), esteettinen kokemus… Luontoarvotkin tulee huomioida sekä lajit että luontotyypit, historialliset paikat… Masennuksen vaikutukset nuorten työttömyyteen tiedetään, mutta mikä on heikentyneen lähiluonnon ja luontosuhteen merkitys kokonaisuudessa esimerkiksi Riihimäelle, myös rahallisesti?
Mitkä edellä esitetyistä paikoista ovat esimerkiksi lapsille mielenkiintoisimpia? Kommentoikaahan ajatuksianne alle.
LOPULTA KYSE ON VAIN PRIORISOINNISTA
Arvostan suuresti ihmisiä, jotka tekevät työtä lähiluonnon eteen. Harvassa on esimerkiksi ne poliitikot, jotka sen nostavat agendalle. Toki, jos on palava into suurempaan kenttään, se on todella hienoa, mutta suomalaiseenkin luontoon tulisi kaikkien kiinnittää huomio.
Kaikkein hauskimmat kommentit luonnonsuojeluyhdistyksen ”edustajana” olen kuullut eräältä lintuharrastajalta Riihimäen Sammalistonsuolla. Sammalistonsuo on turvetuotantoalue ja alueen paras lintujen levähdysalue, jota nykyisin kehitetään yhteistyössä paremmaksi….. Hän ihmetteli, että pari vuotta sitten, miksemme tee tämän alueen eteen mitään miksei kukaan poista noita osmankäämipuskia tuolta, jotta näkisi lintuja paremmin. Jotenkin tästä juolahti mieleeni ajatus, että hänen mielestään olisi joidenkin ihmisten vastuulla tehdä asioille vapaaehtoispohjalla kaikki. Kyse on elämässä usein ajan priorisoinnista. Katsonko hömppäelokuvan vai alanko sisäistää uutta ajatusmallia ja kunnioittamaan elinympäristöämme enemmän. Luenko Luonto-Liiton metsäblogia ja linkitän sitä, vai katselenko Findancen sisältöä? Ajatusmalli siitä, että olen heikko ja osaamaton, tulisi muuttaa siihen, että haa! herättelempäs ihmisiä kyseenalaistamaan ja kerron puistojen harventamisen vaikutuksesta, näin niinku esimerkkinä… Ihminen on eläin ja sangen riippuvainen elinympäristönsä tilasta, ja sen elinympäristön heikennetty tila näkyy yhteiskunnassamme.
Retkikertomuksia, psykologiaa, luonnonsuojelua, yhteiskunnallista vaikuttamista sekä lajistoharrastusta. Elämäntapana olla yhtä luonnon kanssa. 