Heinäkuussa on sentään sen verran ollut aurinkoisia säitä, että sudenkorentoreissuille on päässyt. Erityisesti olen ihmetellyt korentoja Riihimäen pohjoisosassa sijaitsevalla Sammalistonsuon kosteikolla. Kosteikko sijaitsee osittain Vapon turvetuotantoalueella ja sen ensisijainen tehtävä on toimia vedenpuhdistuskosteikkona. Alueella on jo ennestään kehittynyt sulamis- ja sadevesistä pieniä lampareita ja alueella virtaa muutama oja sekä sijaitsee yksi lampi. Nyt kuitenkin alueelle on pumpattu kosteikko turvevesien puhdistusta varten. Alueen kosteikkoa yritetään hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti ja sen käytöstä ja kehittelystä on vastannut useasta eri tahosta koostuva toimikunta.
Karttalinkki: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&srs=EPSG%3A3067&y=6738947&x=378613&lang=fi
Kosteikolla elää todella runsaasti eri sudenkorentolajeja: yhteensä oletettavasti lisääntyviä 20 ja lisäksi sieltä on tavattu täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis). Harvinaisimpia oletettavasti lisääntyviä korentolajeja altailla ovat litteähukankorento (Libellula depressa), vihertytönkorento (Coenagrion armatum), eteläntytönkorento (Coenagrion puella) ja isokeijukorento (Lestes dryas). Vesi on yllättävän puhdasta etenkin eteläpuolisella osalla, joka on poistettu käytöstä. Liekö pohjavesillä vaikutusta? Kekkilän edustajan mukaan kirkkaus johtunee sulamisvesistä.
Litteähukankorento on alueella yllättävän yleinen ja sitä se itse asiassa on Pohjois-Riihimäellä muutenkin. Olen tavannut sen ainakin kolmesta paikasta: ratapihan ojasta, Kokon puistoista ja Sammalistonsuolta. Siellä sitä lentelee ainakin kolme yksilöä, 54- tien pohjoispuolella. Laji on esiintynyt alueella jo verrattain kauan , ainakin viisi vuotta. Se siis eli alueella jo kauan ennen pumpattua nykyistä kosteikkoa.
Eteläntytönkorennon olen tavannut alueelta 54 – tien eteläpuolelta. Se lentelee siellä usean yksilön voimin. On mahdollista, että laji on esiintynyt alueella jo kauan aikaa, en ole tytönkorentoja kovin tarkasti alueella tarkastellut. Eteläntytönkorento onerityisesti suojeltava laji ja noin kymmenes löytö Etelä-Hämeestä. Riihimäeltä olen tavannut lajin kuitenkin Sammalistonsuon kosteikon lisäksi toiselta alueelta, Kokon puistoista.
Samalla eteläpuolisella kohteella lenteli ainakin pari vihertytönkorentoa kesä-heinäkuun vaihteessa. Laji tunnetaan Riihimäeltä ennestään Arolammilta, sinne on matkaa kahdeksan kilometriä.
Jotta korentoyllätykset eivät loppuisi, niin oli erityisen ihastuttavaa löytää neidonkorento ja sulkakoipikorento runsaana nykyisen varsinaisen kosteikkoalueen ulkopuolelta, mutta silti turvetuotantoalueen pohjoisosasta. Siellä virtavesien lajit viihtyvät hyvin kapeassa, alle metrin leveässä, ja savisessa, mutta silti virtaavassa Riihiviidanojassa!
Nyt viimeisimpänä lisäyksenä eteläpuoliselta osalta löytyi tänään isokeijukorento. Laji on alueella ilmeisesti hyvin vähälukuinen, sillä haavin kenties viisikymmentä sirokeijua ennen ensimmäistä isokeijua.
Lajeja, joita etenkin voisi Sammalistonsuolta vielä tavata, on muutamia. Lampikorentoja, myös täplälampikorentoa, odottelen alueelle. Täplälampikorennolla on vahvoja kantoja Janakkalassa ja Hausjärvellä, joten ajan kuluessa luulen senkin ilmestyvän Sammalistonsuolle jäädäkseen. Lisäksi pidän mahdollisena, että alueelta löytyisi kentien jo tänä syksynä idänkirsikorento.
Retkikertomuksia, psykologiaa, luonnonsuojelua, yhteiskunnallista vaikuttamista sekä lajistoharrastusta. Elämäntapana olla yhtä luonnon kanssa. 