Tässä pari viikkoa sitten kävin hyvin mielenkiintoisen keskustelun Lahdessa eräällä opiskelijoiden hyvin tuntemalla grillillä, jonka tunnusmerkkinä ovat juurikin omituiset keskustelut ja tyypit. Juttuhan lähti siitä, että muuan miekkonen keskusteli perinteiseen tapaan hieman hiprakassa erään jätkän kanssa.
Jostain syystä lähdin keskusteluun mukaan, kai se oli tietynlainen intuitio, että toi miekkonen vaikuttaa ihan kivalta. Se miten syvälle keskustelu lähti, niin oli yllätys! Syvensimme keskustelua puhumalla maailman hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä. Mainitsin, että hetkeä ennen en ollut lähes päässyt baariin SELVINPÄIN! Tulin ympäristöekologien pikkujoulusta vähän muita myöhemmin Dubliniin. Portsari vaan kylmästi ovella ”jaha, sä et sitten pääse”. Olin ai´van ymmälläni. Kysyin syytä, johon poke vain. ”Et pääse”. Onneksi muuan todella kiva opiskelukaveri tuli mut puhumaan sisälle lopulta 🙂
Miekkonen alkoi puhua mulle melko pian Harry Potterin ankeuttajista ja kaikesta maailman ……… Yliopistossa, kun törmää aina hyviin ellei peräti mahtaviin tyyppeihin, niin on tottunut liian hyväntahtoiseen seuraan. Mutta tässä maailmassa on ja melko paljon onkin ankeuttajia (Harry Potterista). Heidän ”tehtävä” on imeä toisista pois elinvoima. Usein tämä kumpuaa käsittääkseni ankeuttajan huonosta elämästä ja siitä, ettei hän hyväksy itseään. Siitä syntyy kateus.
Näiden ankeuttajien rooli voi olla yllättävän iso. Mielenterveysongelmien aiheuttamien suorien haittojen (http://www.hs.fi/mielipide/a1418734440335) lisäksi he voivat synkistää koko maailmaa vielä enemmän. Usein masennukseen tai peräti itsemurhiin ajautuvat ihmiset ovat todella älykkäitä ja herkkiä. Heiltä voi tulla juuri se lääketieteen tai teknologian alan huippuoivallus, millä maailma muuttuu todella paljon paremmaksi. Jos heidän tiensä päättyy aikaisin, niin tätä ehkä pientä, mutta todella oivaltavaa keksintöä ei synny.
Maastoekologina ja luonnonsuojelupuolen vaikuttajana näen ihmisten huonossa voinnissa luontosuhteen rappeutumisen merkityksen. Ennen luonto oli aina läsnä, nykyään pääkaupunkiseudulla joku voi viettää koko elämänsä juuri alkuperäistä tai muutakaan sävykästä luontoa näkemättä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisen luovuuteen puhumattakaan mielenrauhasta. Jälkimmäisestä ainakin on tehty viime aikoina paljon tutkimuksia ja puhuttu jonkin verran (http://blogi.luonnonvoimaa.fi/2014/12/10/masentunut-nuori-nuotiolla/).
Joulun lähestyessä onkin ensiarvoisen tärkeää olla avoin maailmalle ja ystävällinen muille, aidosti. Pienistä puroista ne vuolaat virratkin syntyvät 🙂
Retkikertomuksia, psykologiaa, luonnonsuojelua, yhteiskunnallista vaikuttamista sekä lajistoharrastusta. Elämäntapana olla yhtä luonnon kanssa. 