Luontosuhde, perhe ja ystävät, nuo pelastajani

Yläaste. Armeija. Henkisiä helvettejä molemmat. Niiden arvet jäävät pitkäksi aikaa liian monelle. Silti näistä henkisistä arvista puhutaan aivan liian vähän. Masennus on yhä tabu kulttuurissamme, mikä vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Minähän olen aivan terve, on niin tuttu lause ennen lopullista romahdusta.

Järvet ovat oleellinen osa minun sielunmaisemaa…

Luonto. Metsät. Järvet. Ryteiköt. Ne huokuvat ainakin jo sanoina minulle iloa ja rauhaa. Yläasteella, lukiossa sekä armeija-aikana olin hyvin yksin, etenkin ylä-asteella. Minua kiusattiin hyvin paljon sekä yläasteella että armeijassa. Tuolloin liikuskelin erittäin paljon luonnossa, sillä minulla oli mahdollisuus siihen, peräti mökillä Lopella. Tärkeimpiä kuitenkin olivat lähimetsät, metsät, joihin pääsi päivittäin. Aloin tutkia, mitä eritoten metsissä kasvaa ja elää. Luin todella paljon. Kalastin, tarkkailin lintuja, valokuvasin. Minulle kehittyi käsittääkseni mania lajistoon, mikä toisaalta piti minut omassa mukavassa pienessä piirissä. Piirissä, joka ei pelottanut. Halusin tutustua nimenomaan lähimetsiin, koska pystyin hahmottamaan ne päässäni hyvin ja koin ne turvallisiksi. Mania tosin ehkä vaikutti siihen, että minua ei viety hoitoon, mutta se olisi voinut kehittyä mihin tahansa. Lajisto-osaaminen on onneksi hyvin hyödyllistä.

Lähimetsien mielenterveydellinen vaikutus on suuri, etenkin heille , jotka eivät pääse kauemmaksi.

Tän nimi on sitten hytyvinokas (Hohenbuehlia sp.) !

Lukioajat ja pari ekaa yliopistovuotta menivät vielä masennuksen kourissa ja tunteet täysin dissosioituneena masennuksesta tietämättä. Ajattelin, että tällaista kai elämäni on. Lisäksi vaadin itseltäni paljon myös luontoasioissa, suutuin itselleni, jos en ollut nähnyt jotain lajia tai kuvausyritykset epäonnistuivat.
Viime vuosi oli mulle henkisesti se vaikein, löysin hyvän opiskelijaporukan Lahden naturalaiset. Tutustuin heihin. Sain jostain sen aggression, mikä johti todelliseen henkiseen vuoristorataan. Syyskuussa olin aivan loppu, kaikki oli aivan turhaa, olin kuormitettu katajanoksa, joka kestää vielä hetken. Alitajunta oli aivan lopussa, ranteet kävivät mielessä.
Onneksi perhe yhtenä iltana, kun lähdin juoksemaan ulos, lähti mun perään ja vei mut hoitoon. Seurasi joukko psykologikäyntejä. Tällä hetkellä ne ovat ohi, toistaiseksi. Välillä olen miettinyt myös seksuaali-identiteettiä, onneksi siitä voi puhua enemmän, vaikka sekin tietynlainen tabu on. Voin hyvin nykyisin ja osaan pitää jo elämää suurena itseisarvona. Liian usein se unohtuu, kun tulee paljon huonoja uutisia, eräänlaista kuormaa. Varsinkin kuormittuneena tulee hyvin arvaamatonta vihaa koulukiusaajia kohtaan. Yritän myös tehdä välillä liikaa asioita. Tulee muistaa pysähtymisen merkitys.

Ikimetsässä pystyy pysähtymään..

Mulla kävi hyvin. Oli lähiluonto ja perhe sekä ystäviä. Ilman yhtä tekijää näistä eli esimerkiksi metsiä olisi vaikea kuvitella, missä olisin. Todennäköisesti tarinani olisi paljon surullisempi. Aivan liian monen tie loppuu liian aikaisin siihen, yhteen tekoon, mistä saa puhua vielä vähemmän. Itsemurhaan. Sitäkin olen joutunut käsittelemään elämässänI.

Asiat muuttuvat avoimemmiksi vain puhumalla…

Yhden lemppariharrastukseni parissa. Linnustonsuojelupuuhissa, puukipijän pönttöä ripustamassa. Muita lempiharrastuksiani on mm. lajisto, luonnonsuojelu sekä pikkuhiljaa retkien vetäminen. Kts. http://www.metsanelaja.wordpress.com .

P.S. koska vaalit ovat lähellä, niin asiat ovat siksikin ajankohtaisia. Helsingistä voin suositella ainakin Alviina Alametsää, Elli Latva-Hakunia ja Aleksi Mäntylää Hämeestä sekä Timo Virtalaa Uudeltamaalta

Tunteista

Ne, jotka ovat aina tunteneet sellaisia tunteita kuin rakkaus, viha ja empatia eivät välttämättä ymmärrä, että jotkut eivät kykene ollenkaan niitä tuntemaan, joillain täydellinen romahtaminen voi johtaa siihen, että sen jälkeen kykenee tuntemaan. Jotkut eivät kykene tuntemaan tunteita ikinä.
Minulla oli tavallaan onni romahtaa elämässäni täysin ja kokea puhdistuminen. Pahimmillaan masennus voi kestää läpi elämän, eikä silloin tiedä useinkaan, että on masentunut. Silloin voi luulla, ettei vain kykene tuntemaan aitoja tunteita. Eikä sitäkään ajattele, ainoat ilot tuntee satunnaisista onnistumisista, mutta epäonnistuessa pienestikin henkinen ruoska viuhahtaa ja kovaa. Riittämättömyyttä, itsevihaa ja sen kaltaisia tunteita kykenee masentunut kyllä tuntemaan. Itselläni tie tuntevaksi ihmiseksi lähti juttuhetkestä parhaan ystäväni kanssa ja Lahden ympäristöekologien ekskusta. Porukasta, jossa tunsin olevani joku. Toki se ensin johti romahtamiseen, mutta koska välittäviä ihmisija varsinkin perhe oli ympärillä, minut vietiin hoitoon.

Muut ihmiset kokevat masentuneen mahdollisesti itserakkaaksi sekä hyvin kylmäksi ihmiseksi, ja kaikki te tiedätte sosiaaliset seuraukset. Se, mikä tekee tunteiden dissosiaation erittäin mielenkiintoiseksi on puhdistuksen jälkeinen elämä. Olen ainakin itse törmännyt moneen ihmiseen, jotka eivät näe pinnan alle ja pohdi asioita monisyisesti, eivätkä täten havaitse puhdistuneen ihmisen täydellistä muutosta. Jotkuluulevat, että stressi on sama kuin masennus. Minulla jotkut ovet ovat sulkeutuneet sekä tietyt fyysiset jutut jääneet korjaamatta henkisen sumun aikakaudella, ehkä lopullisesti. Luullaan, että puhdistuneella ihmisellä on yhä samoja negatiivisia piirteitä kuin ennen puhdistusta. Toki joskus on vaikea havaita puhdistusta, jos se on hyvin vähittäinen tapahtuma. Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole kykyä nähdä tunteiden maailmaan. Silti uskon, että monella tämä taidottomuus johtuu pitkälti siitä, että oma elämä on melko tasaista eikä ole kokenut syviä putoamisia. Yrittäkää kuitenkin nähdä ihmisissä muutoksia ja muodostakaa turvaverkkoja toistenne ympärille. Tiivistäkää turvaverkkoja erityisesti silloin, jos tunnette, että joku on romahtamassa. Auttamanne henkilö voi olla parhaimillaan hän, joka ryhtyy todellisiin talkoisiin tämän melko sairaan massamedian muokkaaman maailman muuttamiseksi hivenen siedettävämmäksi paikaksi elää.

Joulukuussa kirjoitin ankeuttajista, jotka ovat olleet elämässäni suuressa roolissa. https://kertomuksiaelamasta.wordpress.com/category/mielenterveys/

Masennuksessa itseviha ja kaikki sen kaltaiset tunteet valtaavat miieln. Onnistumisen ilot satunnaisia ja monet hyvät ajatukset katkeilevia.

Puhdiistuksen jälkeen tilanne on aivan eri. Mieli ainankin joillakin lähtee voimakkaasti ulos ja halu auttaa muita ja kokea asioita on suuri. Jonkin verran miettii aina kuitenkin menneitä ja voi kantaa vihaakin tiettyjä ihmisiä kohtaan.