Tässä toissa viikonloppuna Martti-tonttu tutki mökillä sieniä. Oli sopivan sateinen ja harmaa päivä ja sienet villinä puskivat oksien ja runkojen pinnalle. Kas, kas! Tuossapa oiva rytökasa tuumi tonttu.
Tonttu sukelsi rytökasan syvyyksiin. Silmät havaitsivat ensin männyn oksia oksia, joissa oli keltaisia pikkuruisia maljasieniä. Jotain kotelosieniin kuuluvia havukarvakoita.
Kengän vieressä puski maasta männynkäpynahikas, joka on syötävä, mutta kovin pieni.
Vähän siirryttyään alle aarin rytökasassa kohtasi tonttu hyllyviä vaaleita sieniä. Hytykköihin kuuluva loishytykkähän se siinä.
Se on loinen verinahakalla. Tovin päästä löytyi myös muita hyytelösieniä: tipakoita lehtipuulla sekä havupuulla ja kenties koivuhytykkä tai mahdollisesti rustohytykkä.
Tonttu käänsi vielä yhden sahatun rungonkappaleen. Siellä alla kasvoi rustokääpää.
Pienellä aarin alalla siis neljä hyytelösienilajia, männynneulasnahikas, karvakkalaji sekä rustokääpä. Siis nämä vain näkyviä itiöemiä. Muistakaahan, kun metsässä tai missä tahansa kuljette, niin sieniä on kaikkialla, ilman niitä näkymä olisi sangen erilainen, http://www.hyyfi.wordpress.com – sivulla lisää …
Parhaiten talvella löydettävissä sienissä on jotain hyvin erityistä. Ne kiehtovat huomaamattomuudellaan sekä mystisyydellään. Niiden levinneisyys ja ekologia on sangen heikosti tiedossa. Harvapa tuohon aikaan vuodesta enää maastossa näytteitä kerää. Erityisesti lehtipuuryteiköistä eli jalostuneemmin runsaslehtilahopuustoisista metsistä ja pajukoista, sekä puistoista voi löytää sangen omituisia itiöemiä.
Talvella erityisesti syötävistä sienistä voi löytää talvijuurekkaita. Jotku talvivinokastakin (Sarcomyxa serotina) nauttivat. Vielä enemmän on muita mielenkiintoisia lajeja kuten kellovinokas, hytyvinokkaat, erilaiset kaarnalla kasvavat hiipot sekä hyytelösienet. Talvijuurekkaat on melko vähän aikaa sitten jaettu ainakin eri lajiksi, joiden levinneisyyttä tunnetaan huonosti. Talvijuurekkaita myydään kaupoissakin kasvatettuina valkoisina honteloina itiöeminä. Ne ovat japanilaisten suosiossa. Suomessa on tähän mennessä tavattu varmistettuna vain pelkkää Flammulina elastica – lajia. Olen pyytänyt Suomen sieniseuran kautta näytteitä ja niistä yksi on potentiaalinen Flammulina fennae. F. fennae on kalkinsuosija, näyte on Nilsiästä, joten paikka aiknakin sopisi. Pohjoismaissa lajien levinneisyyden on huomattu vaihtelevan sangen paljon, kun niitä on Ruotsissa ja Norjassa tutkittu. Mielenkiintoisin talvijuurekkaista on F. ononidis, joka kasvaa kenttäorakon tyvellä. Suomesta sen voisi löytää vain harvoista paikoista, Helsingin Eestiluoto on yksi potentiaalinen paikka.
Hytyvinokkaat (Hohenbuehelia sp.)ja kellovinokas (Panellus ringens) ovat myös erityisesti talven lajeja. Hytyvinokkaatkin on hanakala ryhmä ja moni niistä on sangen harvinainen. Yleisin niistä tummista on kenties harmohytyvinokas (Hohenbuehelia unquicularis). Yhteensä lajeja on tavattu Suomesta kaiketi yhdeksän lajia. Uhanalaisakin joukossa on: lastahytyvinokas (Hohenbuehelia auriscalpium , DD), suohytyvinokas (Hohenbuehelia longipes, CR) sekä aarnihytyvinokas, kaeikti jo kadonnut (Hohenbuehelia mustialaensis, RE) . Kellovinokastakaan moni ei ole nähnyt, lieneekö se paikoittainen, harvinainen, vai vain ylikatsottu. Olen itse löytänyt sitä kolmesta eri paikasta, yksi Lopelta, kaksi Riihimäeltä. Runsaasti lehtilahopuuta kaikissa paikoissa.
Kaarnalla kasvavat hiipot ovat kenties niitä kaikkein kauneimpia talvisten sienten joukossa. Tarkoitan lähinnä myyränhiippoa, ruskokaarnahiippoa ja sinikaarnahiippoa. Niitä, kun kasvaa satamäärin jollain vanhalla sammaloituneella lehmuksen rungolla, on näky kuin kuin suoraan sadusta. Heidän lempipaikkojaan on puistopuiden rungot, törmääminen muualla on harvinaisempaa.
Talvisista sienistä on myös joulupöydän koristeeksi, ainakin hytyköihin kuuluvasta keltahytykästä eli ”nallekarkkisienestä”. Muitakin hytyköitä on paljon, lue jo hieman haudatusta blogistani niistä lisää: http://www.hyyfi.wordpress.com.
Muutakin mielenkiintoista voi talvella löytää metsästä, kuten erilaisia kotelosieniä, muitakin vinokkaita (pikkuvinokas, pikkusahaheltta), malikoita, limasieniä sekä tietenkään unohtamatta kääväkkäitä.
Retkiä, luontokuvia, elämäntarinoita, psykologiaa henkisen kaaoksen kohdanneelta nuorelta. Henkisen kaaoksen aiheutti koulukiusaus, armeijakiusaus, perfektionismi sekä sosiaaliset mallit. Olen noussut usvasta valoon.